Lauantaina ja sunnuntaina paasimme vihdoinkin toihin rescue-paikkaan.
Meidat haettiin kampalta ja lahdimme ajelemaan La Olivaa kohden. Rescue-paikka oli toiminut muutaman vuoden ja siella tyoskentelee vapaaehtoisena erilaisia ryhmia ja vapaaehtoistyontekijoita myos muualta maailmasta. Pyysimme TOP-ohjaajalta voisimmekohan kayda katsomassa rescuepaikan kouluttajaa tyossaan. Han tekee kotikaynteja ja auttaa ihmisia koirien kouluttamisessa.Kouluttaja myos avustaa asiakkaiden koirien ja rescue koirien sosiaalistamisessa. Rescuepaikkaan tuodaan myos pienia pentuja, mutta ne on vapaaehtoisten kotona hoidossa kunnes ovat luovutusikaisia.
Rakennus oli "taivasalla" ilman kattoa, mutta boxeissa oli peltikatot. Lauantaina katselimme ja hengailimme koirien kanssa juoksutusaitauksessa ja kuuntelimme koirien tarinoita.
Marianne piteli uros bardinoa, joka eraan tyontekijan mukaan saattoi olla joskus arvaamaton. Tyontekija kertoi etta "ala koskaan luota bardinoon". Rotu on kuin susi, siihen ei pida luottaa sataprosenttisesti koskaan. Ne on laumanvartioita ja auttavat tarvittaessa paimentajaa, jos niita on kaksi, voi tilanne muuttua ongelmalliseksi.
Sen haavat korvista putsattiin ja sen silmat puhdistettiin. Sen toinen silma oli oudosti painunut "sisaan". Rescue paikka pestiin vedella ja desinfioitiin, laitettiin koirille uudet ruoat ja vedet. Muutama tunti meni hujauksessa ja pian saimmekin jo kyydin takaisin kampille.
Lahdimme kamppiksien kanssa taman jalkeen rannalle ja pompimme isoissa aalloissa. Mukavaa oli!
Sunnuntaina meidat taas haettiin ja silloin saimme jo alkaa ulkoiluttamaan koiria. Niille laitettiin seka kaulapanta, etta valjaat karkaamisen minimoimiseksi. Ensimmainen lenkitettava podenco ei ollut koskaan kavellyt hihnassa. Se pomppi ja hotkyili hetken, mutta hyvin se tottui.
Marianne ulkoilutti staffimixia, joka oli juuri samana aamuna palautunut sisarensa kanssa. Uusi omistaja ei pystynyt kouluttamaan niita ja ne olivatkin yhdessa hyokanneet ihmisen kimppuun.
Sitten ulkoilutimme muutamaa podencoa ja pointterimixia.
Mina tietysti halusin ulkoiluttaa vanhaa saksanpaimenkoiraa, joka oli tullut toissapaivana rescue-paikkaan. Sen omistaja oli kohdellut sita kaltoin. Vanhus oli tyytyvainen paastessaan lenkkeilemaan ja parit selfiet tuli otettua sen kanssa :)
Sunnuntaina matkalla kampille TOP ohjaajamme itseasiassa kertoi, etta typistaminen on sittenkin laitonta taalla Kanarialla, eli olimme ymmartaneet vaarin sen mita meille kerrottiin elainlaakarilla..
Seuraavan kerran menemme rescue paikkaan torstaina.
Hasta luego!
Eläintenhoitajat Fuerteventuralla ! Kaksi eläintenhoitaja opiskelijaa Saija ja Marianne lähtevät Fuerteventuraan työssäoppimaan kolmeksi viikoksi. Työskentelemme Dog rescue- kennelissä hoitaen kennelin koiria, sekä avustamme eläinlääkäreitä eläinklinikalla. Tämä blogi toimii päiväkirjana, johon kirjoitamme työssöoppimispäivistämme sekä yleisesti ajatuksia ja tarinoita hetkistämme Fuerteventuralla, Corralejossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti